Oikeasti lankakeriä oli useampikin. Sellaisia joista olin joskus vuosia sitten ajatellut neuloa sukat jos toisetkin. En kuitenkaan koskaan tullut tarttuneeksi puikkoihin.
Kunnes tuli päivä, jolloin viimeisetkin poikani lahjaksi saamat villasukat jäivät pieniksi. Minähän neulon ne seuraavat, päätin.
Tämä blogi on ensisijaisesti neulepäiväkirja, jossa iloitaan onnistumisista ja opitaan virheistä. Harjoitellaan ja tuskastutaan. Tehdään villasukkia, myöhemmin toivottavasti myös jotain muuta. Välillä saatetaan käydä myös ulkona. Jos ei sada.
Lämpimästi tervetuloa!
