Nyt marraskuun aikana blogin puolella on ollut hiljaista. Se ei tarkoita, etteikö yritystä uuden luomiseen olisi ollut. Piti tehdä isälle isänpäiväksi villasukat. Ja miehelle joululahjapipo. Kiinnostaisi neuloa myös vastasyntyneille suomi 100v keräyksen tiimoilta villasukkia. Tästä innostuin kun huomasin että lähi- kirjastossa on keräyspiste. Hyväntekeväisyyshankkeesta taatusti lisää blogissa myöhemmin!
Mitä sitten olen marraskuun aikana oppinut?
. Hanki puikkomitta. On ikävä tunne huomata kesken neuletyön että neuloo vääränkokoisilla puikoilla. Ja virheensä huomattuaan vaan jatkaa. Että jospa se siitä korjaantuisi.
. Jos neulot vääränkokoisilla puikoilla, vaihda viimeistään sukan kantapäätä aloittaessa sopivampiin.
. Kirjoneule on haastavaa. Vaikka tutustuisi aiheeseen etukäteen, ottaisi selvää lankadominanssista ja langan vaihtamisesta, Ensimmäinen yritys on rutku. Ja vaikka omasta mielestä sydän näyttää sydämeltä, miehen näkee sukassa mikkihiiren korvat.
. Muita blogeja lukiessa ei voi välttyä faktalta että marraskuussa valokuvaaminen on haastavaa. No niin on, etenkin kun neuloo mustalla langalla.
En ole kuitenkaan luovuttamassa, päinvastoin. Vaikka kuvissa olevat tuotokset menivät purkuun, on versio 2.0 jo ainakin suunnitelmissa. Lisäksi en malta olla paljastamatta, että uskalsin vihdoin aloitella pojalleni villapaitaa. Ei hätää, koko on niin iso, että mahtuu varmasti vielä joskus vuodenkin päästä kun se valmistuu.
Hiljaa hyvä tulee!
